Lucky in love

Koen olleeni elämässä onnekas rakkauden suhteen. Mitä enemmän olen keskustellut aiheesta muiden naisten kanssa, sitä paremmin ymmärrän että todella harva voi sanoa samaa - tai kokee samoin. Miksi sitten näin? Miksi ihmiset eivät yleisesti ole kokeneet olleensa onnekkaita ja voisiko omalla suhtautumisella ja käyttäytymismalleilla olla asian kanssa myös jotakin tekemistä?

On varmasti sanomattakin selvää että selkeät paskat kokemukset laskevat sitä omaa yleisfiilistä omasta tapailu-ja seurusteluhistoriasta. Mätämunat, häntäheikit ja valehtelijat laskevat kokonaisuuden keskiarvoa. Se määrä mitä naiset yleisesti ovat sietäneet kuraa suhteissaan on ollut minulle yllättävää - ja siis juurikin se että he ovat moista jääneet katselemaan, ei se että sellaista on paljon tarjolla, ja sitähän on.

Muistan kuinka teininä loin kaksi perussääntöä itselleni. 1. Minua ei huoritella ja 2. Minua ei lyödä. Ensimmäinen poika joka huoritteli myös löi ja se oli sitten siinä. Sen jälkeen ei ole kukaan vastaavaa tehnyt. Miksi? Koska seulani on ollut tuon opettavaisen kokemuksen jälkeen huomattavasti tiukempi, ja tämä on se minkä olen havainnut suureksi eroksi moneen muuhun; monenkaan seula ei mene tiukemmalle huonoista kokemuksista vaan edelleen mennään pää edellä puuhun.

Annan arvoa tuollekin kokemukselle, sillä tuolloin pääsin testaamaan mikä on omanarvontuntoni käytännön tilanteen edessä eikä ainoastaan ajatuksen tasolla ja pidin kuin pidinkin omanarvontunteestani kiinni. Ei se helppoa rakastuneelle teinille ollut, mutta I made it. Tuo kokemus petasi minulle myös parempaa tulevaisuutta seurustelun suhteen, joten kiitos. Kiitos että kohtelit kaltoin, huorittelit ja lopulta löitkin.

IMG_8885 copy.jpg

Monia elettyjä suhteitani muistan lämmöllä. En muistele, mutta muistan. Olen kokenut erilaisia kumppaneita ja suhteita, kaikki todellakin toisistaan poikkeavia.

Olen aina ollut avoin erityyppisille miehille ja sitä myötä vaihtoehtoisille tulevaisuuksille joita voisimme mahdollisesti yhdessä luoda. Olen kokenut tämän piirteen itsessäni rikastuttavaksi, se on myös tuonut elämääni vaihtelua ja opettanut minulle käytännössä millainen kumppani minulle sopii ja millainen puolestaan ei.

Elän erityyppisiä vaiheita aina elämässäni, joihin vaikuttaa mm. vastakoetut asiat. Jos esimerkiksi olen kokenut turvattomuutta lähiaikoina tai edellisessä suhteessa annan tällöin entistä enemmän arvoa miehelle joka tarjoaa ensisijaisesti tuota turvaa ja muut niin kutsutut kriteerit jäävät vähemmälle huomioarvolle. Näiden vaiheiden myötä aukeaa siis aikaikkunoita jotka mahdollistavat uusien ihmisten astumista lähipiiriini ja mahdollisesti seurustelukumppaniksi asti. Joskus tuo aikaikkuna on lyhyt ja sattumanvarainen ja silloin pitää toimia tai jää ilman. Niin, siis sinä jäät ilman minua jos et toimi.

Olen ollut avoin ja valmis katsomaan erilaisia kortteja - en todellakaan odota aina sitä varmaa ässää. Joskus ruutukakkosestakin kuoriutuu ässä kun uskaltaa vain heittäytyä, sen olen oppinut. Potentiaali onkin yksi valtavan tärkeä käsite joka liittyy kumppanin valintaan, eikä vain omalla kohdallani. Tutustuessamme uuteen ihmiseen emme todellakaan voi tietää kuka ja millainen hän on, saati millainen hän tulee olemaan. Voimme vain kuvitella asioita sen perusteella mitä toinen kertoo ja tekee, ja loput joudumme päättelemään ja päättämään lähdemmekö kokeilemaan ja kuinka luottavaisin mielin. Se ottaa aikaa ennen kuin voit oikeasti tietää toisesta yhtään mitään, varsinkin jos toinen ei todellisuudessa edes tunne itseään kunnolla yksilönä ja kumppanina. Silloin kaikki mitä hän sanoo voi hyvinkin perustua hänen virheelliseen näkemykseensä itsestänsä, toiveistaan millainen hän haluaisi olla tai rakkauden sokaisemaan yltiöoptimismiin.

Only time will tell.

Kumppaneissani ja suhteissamme on ollut paljon hyvää ja paljon potentiaalia, mutta emme ole olleet tarpeeksi hyvä match pitkässä juoksussa. Kaikki suhteeni ovat päättyneet eri tavoilla, mutta samasta yllämainitusta syystä. En koe itseäni tippaakaan epäonnistuneeksi tai epäonniseksi, päinvastoin. Olen elänyt, oppinut ja rakastanut.

Minä olen myös onnekas siitä että arvostan itseäni niin paljon että en pelkää kävellä pois epätoimivasta tai haitallisesta suhteesta. Valitsen tällöin itseni, välitän itseäni. Olen onnekas siitä että elän omanarvontuntoni mukaan ja olen tarpeeksi varma tietämään mikä ei voisi toimia pitkällä tähtäimellä.

Ero tai sinkkuus ei automaattisesti tarkoita epäonnea tai epäonnistumista rakkaudessa. Olen eronnut monesti ja nytkin ollut sinkkuna kaksi vuotta. Mutta minä olen ollut onnekas rakkaudessa ja koen olevani edelleen. Miten sinä koet, oletko sinä ollut onnekas rakkaudessa?

Feed the fire! / Eeva

PHOTOS: Eeva Roots