Tunteet menestyksen mittarina

"Nautinko tekemisestä enemmän kuin kärsin? Tilapäisesti asiat voivat hiukan vastustaa, mutta jos minulla on palo tekemiseen, sen kyllä kestää. Kasvukivut tuntuvat yllättävän monesti hyvältä. Itsensä ylittäminen on parasta huumetta. Jos ei ole paloa tekemiseen, silloin ei kestä juuri mitään."  - SOPEUTUMATTOMAT

Voiko oman menestyksen ja onnistumisen mittarina toimia oma tunne? Voivatko tunteesi olla ne luotettavimmat suuntaviitat joita seurata, ja jotka oikeasti ohjaavat sinua sinne jonne todella haluat matkaasi tehdä? Uskon että tiedättekin jo oman vastaukseni, ja se on luonnollisesti: KYLLÄ.

Monesti yrittäjän ideointiin ja suunnitteluun liittyvä tunneskaala menee kutakuinkin seuraavalla tavalla; Hei, tässähän voisi olla ideaa! Vau, näinhän tämä tästä alkaa rakentumaan, olen niin oikeilla jäljillä! Oi ja voi mitkä mielettömät mahdollisuudet tässä piileekään! Ou nou jos en handlaakaan tätä? Mitä jos minua arvostellaankin tai kukaan ei tykkää? Mistä minä muka saisin asiakkaita? Mitä jos menetän kaiken?

Tunteet ilmenevät niin ideointi-ja suunnitteluvaiheessa kuin myös itse hetkissä jolloin työskentelet konkreettisemmin. Todennäköisesti tunnet samoja tunteita vuorotellen kellon ympäri olitpa vapaalla tai työn touhussa. Tunnemittari mittaa monenmoista tunnetta, joita ei yhdenkään yrittäjän tai yrittäjähenkisen ihmisen kannattaisi jättää huomiotta.

Miksi omien tunteiden huomioiminen sitten on tärkeää vaikka puhutaan bisneksestä? Tässäpä muutamia ajatuksia ja kysymyksiä joita voit itsellesi esittää.

INNOSTUS: Jos teet päivästä toiseen tuttua ja turvallista, voiko se edes haastaa sinua? Jos et innostu työstäsi ja uusista ideoista työsi suhteen, mistä sitten saat polttoaineesi ja jaksat päivästä toiseen? Jos työsi tekeminen on tunnepitoisesti tasapaksua miten luulet työsi jäljen näyttäytyvän ulospäin?

EPÄVARMUUS: Sanotaan että mikäli et siedä epävarmuutta ei yrittäjyys ole sinua varten. Oletko ehtinyt pohtia ja testata kuinka hyvin siedät stressiä? Millaisia tilanteita ne ovat olleet ja mitä ne ovat sinulle opettaneet? Minkä suhteen tunnet eniten epävarmuutta; taloudellisen tilanteen, luovuuden, osaamisen, ihmisten kanssakäymisen kanssa, arvostelun, minkä? Mene sitä päin kovemmalla höyryllä kuin muita, joko opettelemalla lisää tai vaikkapa asettamalla itsesi muiden arvosteltavaksi. Et tule oppimaan sietämään epävarmuutta yhtään aiempaa enempää pysymällä omalla mukavuusalueellasi tai jättämällä asioita tekemättä, joka on tietysti aina se helpoin vaihtoehto.

ONNELLISUUS: Onnellisuutta työssä pystyy saavuttamaan sillä että tekee asioita oikeasti sydämestään, itselleen ja omille arvoilleen sekä näkemyksilleen uskollisena. Jos sinulla on jokin syvällisempi syy tehdä asioita ja tehdä niitä juuri kuten teet, tulee onnellisuuden asteesi olemaan suurempi ja vakaampi.

Vaikka yrittäjyyteen liittyykin paljon negatiivisia ja joskus huonolla tavalla haastavia asioita, pyri kuitenkin huomioimaan ne asiat jotka tekevät sinut työssäsi onnelliseksi. Onko se omien aikataulujen päättäminen? Onko se sitä että sinulla on tilaa ja mahdollisuus luovuudelle? Saatko mahdollisuuden valita millaisten ihmisten kanssa työskentelet, joko kertaluontoisesti tai pitkäaikaisesti?

Jos työsi tuntuu rankalta kannattaa alkaa listata niitä hetkiä ja asioita jotka ovat tehneet sinut lähiaikoina onnelliseksi. Se voi olla vaikka yhteydenottomeili jolla tavoitit juuri etsimäsi henkilön ja olet saanut keskustelukanavan hänen kanssaan vihdoin auki. Saitko kenties ensimmäisen tilauksesi ulkomailta? Sen tulisi olla riemun hetki ja mahdollisuus oppia mitä teit oikein jotta voisit saada seuraavan ja taas sitä seuraavan tilauksen. Maksoiko joku sinulle kerrankin sen summan työstäsi mitä pyysit, ilman edestakaista neuvottelua ja loputonta tinkimistä? Mahtavaa, olet joko tehnyt jotaikin todella oikein tai löytänyt asiakkaan joka antaa arvoa työllesi! Listaa näitä asioita kunnes alat ymmärtämään että teet jotakin oikein ja nauti siitä tunteesta.

PELKO: Pelon tunne on yksi top kolmen elementeistä joita itse vaalin yrittäjähenkisenä ihmisenä ja jota päin pyrin kulkemaan aina uudelleen ja uudelleen. Pelko mittaa mahdollisuutta kasvaa, oppia ja kehittyä, ja kasvukivut todella tuntuvat hyviltä. Jos et tunne näitä kipuja ei tapahdu todellista kasvua, varsinkaan pysyvää.

Lähes jokainen meistä myös miettii ja osittain pelkää muiden reaktioita ja mielipiteitä. Sen tunteen kanssa voi olla haastavaa oppia elämään, mutta jos kuljet toistuvasti tuota pelkoa päin totut siihen. Surullisinta olisi jättää asioita kokeilematta ja tekemättä vain siksi että pelkään ulkopuolisten reaktiota.

Entäpä sitten tämä hieman kliseinen mutta kurantti kysymys: jos unelmasi eivät pelota sinua, ovatko ne sitten edes tarpeeksi suuria?

SISÄINEN PALO: Sisäinen palo voi olla jotakin sanoin kuvaamatonta jota on vaikea määritellä edes itselleen muista puhumattakaan. Hyvä puoli tässä tunteessa onkin se ettei sitä ole tarvetta määrittää; sen voi vain tuntea ja antaa ohjata niin pienissä kuin suuremmissakin hetkissä! Mieti löytyykö sinulta sisäistä paloa tekemääsi työtä kohtaan ja missä hetkissä sen tunnet? Miten se ilmenee? Sisäinen palo on siitäkin hassu juttu että se jos jokin näkyy ulospäin ja voi kantaa sinut kauemmas kuin yksikään muista ominaisuuksistasi. Se voi olla se josta sinut muistetaan ja joka työsi jäljestäkin paistaa läpi, joten sitä kannattaa todellakin vaalia!

Lopuksi haluan puhua tunteesta johon en tiedä kuinka moni pystyy samaistumaan, mutta joka on minulle järjettömän merkittävä ja itseäni määrittävä.

Työskennellessäni kameran takana en pysty työskentelemään ilman inspiraatiota. Inspiraatiolla en tarkoita kuvausideaa vaan itse kuvaustilanteessa syntyvää inspiraation tulvaa joka saa minut syttymään. Kuvausten alussa kokeilen vaikka mitä kulmia, ohjausta, asentoja jne. mutta vaihdan niitä jatkuvalla syötöllä. Jos jokin ei toimi eli jos sisäinen kipinä ei syty en jatka väkisin saman tekemistä. Kokeilen eri variaatioita niin kauan kunnes se jokin sisälläni syttyy. Se alkaa kipinästä jonka tunnen fyysisesti ja jokainen kuvattavani myös huomaa sen hetken, sillä en sitä voisi koskaan piilottaakaan. Tämän kipinän löydyttyä alan palamaan kuin liekki ja loppu hoituu hetkessä kuin itsestään - ja tämän hetken saavutettua on kaikki myöskin kuvattavilleni vaivatonta.

Henkilökohtaisesti koen omassa työssäni että juuri tuolla palolla ja sillä etten tee sen suhteen kompromisseja pääsen parhaaseen lopputulokseen. Usein kuvauksissa koen ja näen että jotkut kuvat ovat kyllä hyviä, tiedättehän, ihan nätti on, -mutta se ei yksinkertaisesti riitä. Kahdesti näiden vuosien aikana kun olen kuvannut on käynyt niin että kipinä ei ole syttynyt lainkaan. Kerran on puolestaan käynyt niin että kuvauksista ei ole jäänyt käteen mitään niin hienoa jonka olisin halunnut julkaista. Nämä kerrat ovat opettaneet minulle millaisiin prokkiksiin en enää lähde ja ovat siksi olleet tärkeitä.

Minulle se X-factor on ainoa tavoittelemisen arvoinen asia, se joka saa minut myös rakastamaan työtäni joka solullani.

Tästä voisinkin esittää viimeisen kysymykseni sinulle; rakastatko sinä sitä mitä teet?

Feed the fire! / Eeva


PHOTOS: Eeva Roots

TOP: Bik Bok

SUN GLASSES: Lasula