Eeva RootsComment

No expectations - Odotukset johtavat usein pettymyksiin

Eeva RootsComment
No expectations - Odotukset johtavat usein pettymyksiin

Odotukset. Toiveet ja visio siitä kuinka asiat tulevat menemään. Nämä eivät aina kohtaa sitä jota kutsumme todellisuudeksi, ei vaikka kuinka huolellisesti suunnittelisimme ja päättäväisesti veisimme suunnitelmaa eteenpäin. Mitä yleisimmin jää jäljelle? Pettymys. Entäpä jos voisit omilla ajatuksillasi ja toimintamalleillasi minimoida tuota pettymystä? I'd say it's worth a try!

Kuulun varsin hyväntuuliseen ja optimistiseen ihmislajikkeeseen. Pahalla päällä olen aika lailla ainoastaan silloin kun on t-o-d-e-l-l-a kova nälkä ja sekin asia on hyvin helposti korjattavissa, minut tarvitsee vain muistaa ruokkia. Mikä muu sitten saa minut ärsyyntymään? No pettymykset, jotka aivan aikuisten oikeasti liittyvät kaikista eniten omiin henkilökohtaisiin odotuksiini - ja tätä en ole aivan selkeästi ennen sisäistänyt.

Lähes kaikki asiat mihin voin yksin tai eniten itse vaikuttaa myös vaikutan, ja kannan myös seuraamukset asioiden tapahtumiskulusta ja -vauhdista. Muiden ihmisten kohdalla kannan mukanani toiveita, reippaasti luottamusta sekä vilahduksia potentiaalista. Se miten kukin reagoi mihinkin ja milloinkin ei ole minun kontrolloitavissa eikä myöskään vastuulla, eivätkä minun toiveeni muiden vastuulla. Minun näkemykseni, toiveeni ja toimintatapani ovat minun päätettävissäni.

On tilanteita joissa kymmenen ihmistä vie jotakin suunniteltua asiaa eteenpäin ja matkan varrella suunnitelmiin tulee aikataulullisia, resursseihin liittyviä tai vaikkapa äkillisiä henkilökohtaiseen elämään liittyviä muutoksia. Kannattaako minun pettyä pahemman kerran muutosten ilmestyessä, onko siitä mitään hyötyä minulle tai kenellekään muulle näistä kymmenestä hengestä? No ei. Saatan olla superinnoissani jostakin ideasta mutta sen esittäminen ystävälle ei saakaan aikaan yhtä suurta hekumaa. Onko se ongelma tai kannattaako siitä pettyä? Ei. Ostan mielettömän seksikkään alusasusetin ja odotan kotona kumppaniani all heated, mutta hän onkin töistään liian väsynyt ryhtyäkseen koko illan kestäviin leikkeihin. Kannattaako pettyä kovastikin? Ei.

Useimmiten kyse on siitä että odotuksesi ja todellisuutesi eivät kohtaa - ja sitä kutsutaan elämäksi. Vallan antaminen pettymyksen tunteelle ei ratkaise mitään ja tällaisena loogisena ongelmanratkaisijana pidän fiksuna vetona työstää itseään niin paljon ettei turhille pettymyksille tule koskaan antamaan liikaa valtaa. Toki tunneminä pyrkii välillä jyräämään loogisuuteni ja toisinaan päädyn vereslihalle pettymyksestä, mutta aika minimissä olen sen tietyiltä osin saanut pidettyä.

Asiat ja tilanteet tulisi pyrkiä ottamaan vastaan sellaisina kuin ne todellisuudessa ilmenevät, ja osata päästää irti liiallisista odotuksista. "Expect nothing, accept everything." Pelkästään jo oman mielenterveydenkin vuoksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että et voisi suunnitella asioita, elää niin sanotusti anti-planning modella. Älä suinkaan jätä elämääsi pelkän tuurin varaan tai Herran huomaan täysin, (vaikka rukoilusta tuskin haittaakaan on). Voit vaikuttaa asioihin yllättävän paljon - eniten niihin joista vastaat joko täysin tai eniten itse. Ympäristö ja muut ihmiset mukautuvat kuitenkin rajallisesti, ja se on hyvä muistaa ja jopa osata ennakoida - pettymysten minimoimiseksi.

Olen itse suunnittelevaa tyyppiä, pyrin huomioimaan tulevaa ja myös muuttuvia tekijöitä, ja ohjeistamaan ihmisiä parhaani mukaan hyvissä ajoin kun sitä tarvitaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan näe yhtä pitkälle, hahmota asioita yhtä vaivattomasti tai pääse oivalluksissaaan yhtä vikkelästi perille kuin sinä. Se on ihan okei, ja varmasti omalta osaltaan tasapainotamme erilaisuudessamme toisiamme. Tiedän kuitenkin olevani ihminen jonka voi luottaa vievän suunnitelmia sovitusti eteenpäin, kannattelevan projekteja ja jopa parisuhdetta paljon enemmän kuin toinen osapuoli. Ja jos olet minun kanssani tekemisissä, voit myöskin luottaa siihen. Sitä ei kuitenkaan kannata koskaan pitää itsestäänselvyytenä vaan päinvastoin osata arvostaa.

Accept everything ei nimittäin missään helkutin nimessä tarkoita että sinun tulisi sietää mitä tahansa keneltä tahansa, kyse on enimmäkseen oman suhtautumisen tutkiskelusta ja toimintatapojen hallitsemisesta. Sen ymmärtämisestä että reagointisi ja tunnemaailmasi vaikuttaa omaan onnellisuuteesi, voimavaroihisi ja ihmissuhteisiisi.

Lopuksi palaisin hetkeksi anti-planning modeen jonka mainitsin yllä sivulauseessa. Minä; ennakoiva, suunnittelava ja moneen varautuva Eeva, olen elänyt minimisuunnittelulla yli kuukauden ajan. Wait, whaaaaat?! Luit oikein. Olen elänyt hetkessä, ottanut vastaan tilanteita sellaisina kuin ne ilmaantuvat ja vaihtanut jopa vapaalle ennen kuin joka ikinen velvollisuus ja task on ollut hoidettuna. So crazy.

Yritän parhaani mukaan haastaa itseäni kokeilemaan uutta ja tämä toimintamalli joka aluksi vaati minulta aivan älytöntä ponnistelua on osoittautunut vähintäänkin toimivaksi ja enimmillään tehnyt minut todella onnelliseksi juuri tässä hetkessä. Painotan "juuri tässä hetkessä" sillä kokeilun päätteeksi saatan tietysti palata aiempaan toimintamalliini astetta fiksumpana ja rikkaampana, tai ihan oikeasti jatkaa pidempään tällä tiellä.

Se mikä on mahdollistanut tämän uuden toimintamallin alun kipuilun jälkeen on se että minulla on vahvasti suunnitelmat olemassa, ja ymmärsin vihdoin että niiden puitteissa, niiden raamien sisällä, pystyn ihan oikeasti päästämään irti jokapäiväisestä mikrotason suunnittelusta ja tekemisestä, ja antaa elämälle mahdollisuuden viedä ja tapahtua. Ja niin se on tehnyt, niin se on tehnyt..

Feed the fire! /Eeva