Unfuck yourself - Tunnista ja vapauta oma potentiaalisi

Välillä - tai omalla kohdallani kovin useinkin, koen että on helppoa nähdä muiden ihmisten potentiaali. Näet heidän vahvuutensa, osaamisensa tai luonteenpiirteensä joista olisi heille paljon hyötyä valjastettuna oikein. Aivot raksuttavat vaivattomasti kun päähäsi lentelee joka suunnasta ajatuksia ja suunnitelmia siitä kuinka he voisivat edetä urallaan ja saavuttaa unelmiaan. Mutta entä sitten omalla kohdalla? Kun pitäisi sen oman potentiaalin tunnistamisen lisäksi osata myös kohdistaa se oikein ja edetä johonkin suuntaan? Easier said than done.

Olen uskoakseni ollut oikealla polulla monesti, usein pitkänkin aikaa kerrallaan. Olipa kyse sitten mindsetistä tai siitä että oikeasti tekee asioista sen eteen mitä haluaa saavuttaa eikä vain haaveile tai odota ihmettä. Välillä sitä kuitenkin harhautuu polulta, joskus ihan ojaankin asti, mutta koskaan en sinne kuraiseen ojaan ole jäänyt makaamaan, ottanut ainoastaan torkut. Olen oppinut että jos vauhtisi on jatkuvasti kova tulevat totaalipysähtymiset enemmän tarpeen kuin silloin jos vauhtisi olisi jatkuvasti tasaista viidenkympin tehoa - enkä näin ollen enää rankaise itseäsi mentaalipiiskalla joka kerta kun haluan pysähtyä hetkeksi.

Pysähtymiset eivät tarkoita minulle innostumisen loppumista tai uskoni menettämistä, mutta välillä minun täytyy toden teolla raivata tilaa oman potentiaalini kehystämiselle ja toimintasuunnitelmille, varmistaakseni etten ota liikaa askeleita vain ottaakseni niitä; vaan ottaakseni niitä tarpeeksi paljon oikeaan suuntaan. Makes sense, right?

Oman potentiaalin tunnistaminen ei aina ole helppoa ja vaikein osuuskin seuraa vasta siitä kun pitäisi ottaa niitä oikeita askelia. Ottaa niitä joka päivä siitä huolimatta mikä fiilis on. Matkalla voi ahkeran tekemisen ohessa määränpää välillä sumentua ja näkemys siitä minkä verran olet jo tullut eteenpäin. Joskus voi tuntua siltä ettei mikään etene ja kaikki mitä teet on väärin tai turhaa. Se ei ole hyvä tunne, ja silloin voit vaikka konkreettisesti kirjata ylös asioita joita olet tehnyt oikeaan suuntaan viimeisen vuoden aikana. Jos olet ollut ahkera; listasta tulee piiiiiitkä, ja tämä saaattaa venyttää myös hymysi täyteen kymmeneen senttiin.

Tänä keväänä koin jakson jolloin henkisesti ja fyysisesti tunsin potentiaalini, mutta en pystynyt ajattelemaan selkeästi etenemistä ja onnistumisia. Edeltäviä enkä tulevia. Aloin miettimään miksi näen nämä asiat niin vaivattomasti muiden kohdalla mutta en omallani. Tunnistin että matkallani on ollut paljon kuoppia, huonoa tuuria ja itsestäni riippumattomia muuttuvia tekijöitä. Mutta mitä muuta?

Tätä kysymystä miettiessäni päätin tilata kirjan jonka uskoin sopivan hallitsevaan mielentilaani ja auttamaan minua kenties avaamaan muutamat solmut päästäni. Kyseinen kirja on Gary John Bishopin "Unfu*k Yourself - Get out of your head and into your life".

Jokainen minut oikeasti tunteva tietää että oivallan paljon asioita omin päin. Moni keskustelukaan ei rehellisesti avaa minulle uusia näkökulmia tai vie syvemmälle ajatusprosesseissani. Silläkin uhalla että kuulostan ylimieliseltä; pääsen niin pitkälle ja syvälle omin päin henkisen kasvun ja mentaliteetin suhteen ettei moni pysty minua helposti viemään pidemmälle. Juuri siitä syystä tämä kirja on yllättänyt positiivisesti, (enkä ole vielä edes lukenut sitä loppuun). Kirja on auttanut minua löytämään muutaman kerroksen jota en ollut vielä kuorinut - ja olen ollut siitä hiton innostunut. Fukkin excited!!!!

Yksi paksu kerros liittyy juurikin tämänpäiväiseen aiheeseen eli oman potentiaalin tunnistamiseen ja vapauttamiseen.

Tunnistin että matkallani on ollut myös pelkoa ja epäuskoa, suuresta toivosta ja kovasta yrittämisestä huolimatta. Ne voivat kuin voivatkin elää rinta rinnan, halusin sitä tai en. Päätin toden teolla haastaa itseni katsomaan itseäni ulkopuolisen silmin, siten kuin katson muita ihmisiä ja heidän potentiaaliaan ja onnistumismahdollisuuksiaan. Otin askeleen taaksepäin. Sitten toisen. Kolmannen ja neljännen, ja jatkoin niin kauas että pystyin katsomaan itseäni objektiivisesti. Ja kauas minun pitikin mennä nähdäkseni että pelkoni on yksi syy miksi olen estänyt itseäni. Pelko siitä että teenkin kaiken turhaan enkä tule koskaan onnistumaan siten kuin haluaisin - ja mihin todellinen potentiaalini yltäisi.

It's some scary shit you know.

Lopulta ymmärsin, katsoessani itseäni pirun etäältä, tekemisiäni, osaamistani ja tavoitteitani, että tielläni ei ole yhden ainuttakaan estettä. Nada. Ja tästä oivalluksesta eteenpäin paljon on jo muuttunut.

On kuin silmiltäni olisi avattu side ja kokonainen uusi maailma olisi auennut. Epäilykseni ovat kadonneet ja ymmärrän että minulla on KAIKKI mahdollisuudet onnistua ja että tulen sen myös tekemään. Mieleni on puhdistettu turhasta pelosta ja tilalle on tullut uutta uskoa, kenties vahvempana kuin koskaan aiemmin. En näe kuoppia enkä tiesulkuja edessäni enää. En enää näe että ne ovat ne jotkut muut jotka tulevat onnistumaan vaan näen itseni siellä samassa joukossa. Ja mikä parasta, en näe että onnistumiseni olisi riippuvainen kenestäkään muusta kuin itsestäni ja tästä syystä pystyn rehellisesti sanomaan etten kysele keneltäkään enää lupia toteuttaakseni unelmiani.

So that's that. Feed the fukkin fire! / Eeva

P.S. Mikäli koit tämän kirjoitukseni kiinnostavaksi palaathan lukemaan pian seuraavasta mieleni aukaisseesta aiheesta, eli stay tuned for more!

PHOTOS: Eeva Roots

HOODIE: New Yorker

LEGGINS/SHORTS: Missguided (self-cut)

BOOTS: Luhta