Rise Of The - Ensimmäinen kosketukseni videon tekemiseen

Päätin aika lailla hetken huumassa kuvata ja editoida oman ensimmäisen testivideoni, ja huuma onkin se sana jolla voisin videon kuvaus- ja ohjausvaihetta kuvailla. Mitä sitten tuli editointityöhön ja ylimääräiseen teknilliseen työhön jota jouduin videon valmistumisen eteen tekemään, noh, siihen poimisin jonkun vähemmän positiivisia tunteita herättävän termin sanavalikoimasta. Millainen tämä minulle täysin uusi prosessi sitten oli kokonaisuudessaan?

Minulla oli Canon EOS 5D Mark IV testissä "Plastic Issues"-kuvasarjan kuvauksia varten ja kuvausten päätyttyä minulle jäi muutama päivä aikaa ennen kaluston palautusta. Tuumasin tuolloin josko sukeltaisin suoraan syvään päätyyn ja tekisin ensimmäisen videotyön ilman perehdytystä ja harjoittelua - ja niin siis tein, aivan kylmiltään. Kiinnostus ja innostus veivät voiton ja tiesin että mitä tahansa kävisi ja millainen tahansa lopputulos olisi, olisin kuitenkin saanut oppia paljon uutta.

Vaikka suunnittelu on piirre joka on isossa osassa kaikkea työhön liittyvää tekemistäni sen liittyen suurilta osin jokaisen työprosessin lopputulokseen, olen myös opetellut palkitsemaan itseäni vaivannäöstä, yrityksestä sekä prosessiin sitoutumisesta - enkä ymmärräkään miksi lopputuloksen tulisi olla ainoa vaihe josta voi itseään (tai muita) kiittää. Ehkäpä jännittävintä tässä prosessissa olikin suunnitelmien uupuminen joka myöskin kiinnosti minua haasteena. Ainoa suunnitteluvaihe liittyi videolla esiintyvän Anniinan lookiin joka kumpusi Beyoncen Drunk In Love-musiikkivideosta. Halusin kuvata jotakin sensuellia, seksikästä ja herkkää lähikuvina, sekä stailata Anniinan (jonka kanssa en ollut aiemmin kuvannut tai tavannut) erinäköiseksi kuin millaisena hänet on totuttu näkemään. I think we achieved that.

Video oli tarkoitus kuvata kahden Anniinan kanssa ja lähes lennosta saimme Davidin mukaan projektiin. Sanoisin että Davidin mukana olo videolla kruunasi prokkiksen, hän ikään kuin kannatteli hyvin luonnollisesti Anniinaa koko kuvausten ajan. Olen äärimmäisen tyytyväinen tunnetilaan ja kemiaan joka videolta välittyy näiden kahden toisilleen entuudestaan tuntemattoman henkilön välillä. Well done!


Millainen itse kuvausprosessi sitten oli käytännössä tällaiselle ensikertalaiselle? Mikä oli haastavinta ja mikä puolestaan parasta?

Haasteet:

  • Suurin haaste ei tullut tippaakaan yllätyksenä, ja jos minun olisi ollut mahdollista huomioida tämä käytännössä ennen kuvauksia olisin niin myös tehnyt: eli käsivaralla kuvaaminen ilman minkäänlaista vakaajaa. Aikataulullisista syistä vakaajaa ei ollut mahdollista saada käyttöön ja sillä mentiin minkä Luoja on suonut. Pienet tärähtelyt eivät haitanneet minua eivätkä haittaa lopputuloksessakaan, varsinkin kun kyseessä oli oppimiskokemus, mutta kyykyssä liikkuminen lähemmäs kohti malleja vakain kamerakäsin ei ollut lähimainkaan helppoa, kyykyssä kun askeleet eivät ole niin tasaisia kuin pystyssä kävellessä.
  • Halusin muutamaan freimiin valoa lähemmäs ja kohdistettuna hetkessä, as we go. Ison softboxin kantaminen toisessa kädessä samalla kuvatessa toisella kädellä ei ollut myöskään pala kakkua, ja seuraavalla kerralla valoavustajan käyttö on pakollinen.
  • Valitsin olla käyttämättä trackingia kuvatessa sillä halusin hetkessä päättää kohdistukseen liittyvät asiat. Kun kuitenkin olisin halunnut todella lähellä ollessani fokuksen vaikkapa Anniinan silmiin ja samalla pitää kameran vakaana, ei fokuksen valinta kameran screeniltä ollut helppoa juuri heilumisen välttämisen vuoksi.
  • Hyvällä tavalla haastavaa oli kuvaaminen in the moment ja käsikirjoituksen uupuminen. Halusin tällä videolla testata videokuvaamisen teknistä puolta ja olin päättänyt että käsikirjoitus ja liiallinen suunnitelmallisuus veisivät huomioin tältä oppimisen osa-alueelta ja saattaisi myös olla liian kunnianhimoista.

 

Mikä oli parasta:

  • Kuvaamisessa, niin stillikuviakin ottaessa, yksi kuvaamisen kohokohdista on itse mallin ohjaaminen ja sen avulla vision tallentuminen kameralle. Se on yksi palkitsevin osa-alue ja niin myös tässä projektissa, varsinkin kun videota kuvattaessa ei riitä että saat yhden onnistuneen freimin, kuvakulman tai ilmeen tallennettua. Mallien ja minun välinen yhteistyö nousee parasta-listalla ykköseksi.
  • Halusin kuvata sen verran että saamme minimissään 30 sekuntia materiaalia ja haimme paljon variaatiota jotta tuo 30 sekuntia voisi ylittyä. Tai no, niin paljon kuin pienessä yksiössäni yhtä taustaa vasten vain voitiin vaihtelevuutta saada, mutta mielestäni onnistuimme!
  • 90 asteen kuvakulmat näyttivät omaan silmääni mielenkiintoisilta ja toivat hyvää lisää muun materiaalin sekaan. Pidin varsinkin siitä että saimme koko freimin täytettyä.
  • Hyvä kalusto eli tässä tapauksessa Canonin EOS 5D Mark IV - jota ilman en siis olisi kyseistä projektia edes ottanut työn alle.
  • Tämä menee jo editointipuolen asioihin, mutta on hyvinkin tärkeässä roolissa lopputuloksen kannalta: löysin juuri sellaisen biisin taustalle josta haaveilin. Kuvatessa kuuntelimme seksikästä rnb:tä oikein tunnelman luomiseksi, mutta minulle oli täysin selvää että lopullisen version taustalla soi rokki, joka on minulle itselleni se intohimoisuuden ilmentymä musiikkigenreistä.

Miten editointityö sitten sujui keltanokalta?

Kuvausten jälkeen latasin koneelleni editointisoftan Davinci Resolve 14. Läppärini oli tässä vaiheessa ollut huonossa kunnossa jo puoli vuotta ja Davincin lataaminen oli sen loppu; koneeni ei suostunut avaamaan yhtään tiedostoa eikä nettisivua tämän jälkeen, eikä varsinkaan antanut työstää videomateriaalia. Onneksi ystäväni lainasi minulle oman koneensa - joka kuitenkin osoittautui varsinaiseksi murheen kryyniksi. Kyseisen MacBook Pro:n kanssa kokemani lukemattomat haasteet ja ongelmatilanteet osoittautuivat viemään minulta noin 30 tuntia ylimääräistä aikaa muiden töiden ohessa, ja aiheutti minulle yhden jos toisenkin itkukohtauksen. Olen kärsivällinen ihminen kun kyse on jostain minulle tärkeästä asiasta, mutta nämä tilanteet menivät aivan yli hilseen ja aiheuttivat minulle mieletöntä stressiä. Ette edes uskoisi mitä kaikkea olen kokenut ja joutunut ratkomaan tässä välissä. Olen myös aina ollut Windowsin käyttäjä, ja asiat jotka sujuivat yllätyksettä Hp:llani eivät ottaneet onnistuakseen Macilla, yksinkertaisimmat ja loogisimmatkaan tehtävät kuten vaikkapa materiaalin siirtäminen tai lataaminen. Joka ikinen vaihe vaati puheluita ja viestejä, googlettelua, mutkien kautta asioiden ratkaisun etsimistä ja myös pari käyntiä huollossa.

Kun olin vihdoin saanut Mac-ongelmat ratkottua oli aika siirtyä itse editoinnin pariin ja Resolven käyttöä opettelemaan. Olin jo helmi-maaliskuun vaihteessa katsonut kasan Resolven tutorialeja aina ennen ja jälkeen töiden, mutta koska koneen käyttöönotto viivästyi niin urakalla, jouduin aloittamaan tutorialitkin aivan alusta. Olen käytännön oppija ja omaan keskittymisvaikeuksiakin, minulle ei siis jää päähän helposti asiat mikäli en pääse asioita käytännössä heti tekemään ja testaamaan. Tutorialeja katsoin kokonaisuudessaa prosessin aikana yhteensä 7 tuntia, ennen ja editoinnin aikana.

Resolvesta ja videon editointivaiheista opin sen että ensikertalaisena olisin tarvinnut varman tiedon editointien eri vaiheista, tai oikeastaan niiden järjestyksestä. Yhdessäkään tutorialissa ei esimerkiksi mainittu eikä näytetty mistä asennan videon julkaisunopeuden, joka olisi pitänyt asentaa ennen mitään muuta työvaihetta. Aika jonka olin käyttänyt yksittäisten videoklippien nopeuden säätämiseen oli mennä täysin hukkaan, mutta sekin selvisi vasta kun olin importannut lopullisen version ulos eikä siis selvinnyt esikatseluvaiheessa. Toinen asia jota en osannut huomioida ta muuten vain ymmärtänyt oli se että en voinut testata klippien asettamista päällekkäin nähdäkseni kuinka siirtymävaiheet toimisivat eri variaatioilla, sillä kerran siirretyn klipin takaisin siirtäminen eri kohtaan aikajanalla jätti tyhjän kolon siihen kohtaan johon olin sitä testannut, eli toisesta klipistä jäi tällöin uupumaan kohta. Tästä syystä videon ensimmäinen klippi on lyhyempi kuin mitä olin kaavaillut. En myöskään saanut musiikkia jatkumaan lopputekstien eli scrollin ajaksi, vaan musiikki säröili pahasti siitä kohdasta johon olin scrollin asettanut. Muutamia asioita olisin siis voinut vielä muuttaa lopulliseen versioon, MUTTA koska kyseessä oli ensimmäinen videoni ja harjoitus, eikä vaikkapa asiakkaalle lähetettävä työ en yksinkertaisesti jaksanut enää videota hioa, sillä se olisi vaatinut jälleen lisää ongelmien ratkomista.

Kokonaisuudessaan projektiin kului: videokuvaus 2 h + Macin korjaus-ja päivitystyöt 30 h + tutorialien katsominen 7 h + videon editointivaiheet 8 h + oikean biisin valinta 4 h = 51 h. Olisitko sinä valmis vastaavaan vain oppiaksesi kylmiltäsi jotakin uutta? Varsinkin jos kohtaisit joka vaiheessa ongelmia?

Ja vielä loppufiilikset: Älyttömän opettavainen kokemus ja projekti kokonaisuudessaan jota aloittaessa tunsin pitkästä aikaa olevani hyvällä tavalla seinähullu ja loppua kohden menettäväni muuten vain järkeni. Olen moneen seikkaan tyytyväinen ja ennen kaikkea samperin ylpeä itsestäni että jatkoin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta videon työstämistä.  Lopputulos on lähes sitä mitä toivoinkin, ja se on paljon se, kun miettii että lähdin ilman kokemusta ja perehdytystä tekemään jotakin aivan uuuta. Seuraavan videon otan työn alle kun toivun tästä aikaavieneestä ja henkisesti myös uuvuttavasta ensimmäisestä testistä, ja kun olen saanut muut työni kirittyä jotka ovat olleet jäissä tämän projektin vuoksi ja osa-aikatyöni viedessä muun ajan.

Feed the fire & never stop challenging yourself! / Eeva


CREDITS

Directed, videographed, styled and edited by: Eeva Roots - Instagram @eevaroots

Starring: Anniina Kangas and David Brown - Instagram @kangasanniina @kdavidb_officialpage

Shot with: Canon EOS 5D Mark IV - https://www.canon.fi/cameras/eos-5d-mark-iv/

Backround fabric used in the video: Studiovarustamo / Maisun Ilmaisu - https://studiovarustamo.fi/tuote-osasto/taustat/

Song used: Bridge To Grace - City Of Angels -