Talking insecurities - Epävarmuus on luonnollista

Epävarmuus. Sitä kokee meistä aivan jokainen, ja jokainen omalla tavallaan. Epävarmuudet eivät katso ikää, kokoa, ulkonäköä eikä sukupuolta. Varmimmillakin ihmisillä on epävarmuuksia; epävarmuuden tunteiden kokeminen ei tarkoita ettet voisi olla itsevarma ihminen.

Tunnemme usein häpeää asioista joista olemme epävarmoja, tai vähintään saatamme kokea jotkin epävarmuutemme noloiksi. Päädymme salaamaan epävarmuutemme, peittelemään niitä, vähättelemään tai jopa kieltämään ne itseltämme tai muilta kun ne tulevat puheeksi. Mutta miksi epävarmuus on muka noloa? Epävarmuus ei tarkoita vajaavaisuutta ihmisenä, tietämättömyyttä, eikä riittämättömyyttä. Epävarmuus on luonnollinen osa ihmisyyttä ja epävarmuuksia tunteva ihminen on kokonainen ihminen.

eeva roots muoti stylisti bloggaaja

Epävarmuuksiemme esille tuominen saa meidät myös jokseenkin haavoittuvaiseen tilaan. Siinä varmasti piileekin yksi syy miksi emme epävarmuuksiamme yleisesti halua julistaa kovaan ääneen koko maailmalle. Omista epävarmuuksista puhuminen vaatiikin rohkeutta, ja tällaisen aihepiirin keskustelut onkin hyvä käydä lähimmäisten kanssa; niiden joiden kanssa tiedät tiedät olevasi turvassa - niiden, jotka eivät sinua tuomitse. Väärälle ihmiselle uskoutuminen kun voi todella tarkoittaa vallan antamista toiselle, valtaa käyttää epävarmuuksiasi sinua vastaan.

Epävarmuuden tunteet ohjaavat myös ihmisen käytöstä. Saatat esimerkiksi jättää asiota tekemättä tai sanomatta. Jossain määrin tästä ei tietenkään ole haittaa, mutta mikäli se estää sinua elämästä elämääsi, tavoittelemasta onneasi tai vaikkapa pitämään puoliasi, on siitä silloin jo haittaa ja on täten asia johon kannattaisi pureutua.

Osaa ihmisistä epävarmuus ohjaa sanomaan paljonkin, kuten vaikka hyökkäämään muita kohtaan tai puolustelemaan itseään kovaan ääneen, varsinkin kokiessaan olonsa uhatuksi joltain taholta. Välillä onkin vaikeaa erottaa minkä hyökkäyksen takana piilee epävarmuus ja minkä puolestaan egoistiset tunteet. On aivan oma taiteenlajinsa tunnistaa näiden kahden ero vaihtelevissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa.

Kuinka niihin omiin epävarmuuksiin sitten voisi suhtautua? Kieltämällä ne, hyväksymällä ne, kohtaamalla ne, muuttamalla ne? Helpommin sanottu kuin tehty; kaikki suhtautumistavat tuovat mukanaan omia haasteitaan. Kieltäminen ei saa tunteita katoamaan ja saattaa jopa suurentaa ongelmaa. Hyväksymällä olet jo ottanut askeleen oikeaan suuntaan, mutta mitä se hyväksyminen sitten konkreettisesti muuttaa? Kulkemalla epävarmuuksia kohti ja asettamalla itsesi esimerkiksi haastaviin tilanteisiin voit kokea pieniä onnistumisen tunteita kerrallaan ja voittaa lopulta epävarmuutesi. Omien epävarmuuksien kohtaaminen ei vältämättä ole helppoa, mutta kokonaisvaltaisempi itsevarmuus on tavoittelemisen arvoinen.

Omaksi suhtautumistavakseni olen valinnut epävarmuuksieni kohtaamisen, sillä olen ihmistyyppinä sellainen että janoan jatkuvaa henkistä kasvua. Käsittelen ja kohtaan omia epävarmuuden kohtiani päivittäin, osaa kausittain. Se mitä osa-aluetta milloinkin priorisoin perustuu omiin tuntemuksiini ja vaihteleviin elämäntilanteisiin.

Tämänhetkinen elämäntilanteeni pakottaa minua kohtaamaan esillä olemiseen ja itseni esille tuomiseen liittyviä epävarmuuksia kuten verkostoituminen, myyntitaitojen hiominen sekä kameran edessä oleminen. Se mitä voisin avata tällä kertaa enemmän on juurikin kuvattavana oleminen, sillä se mitä minusta ainakin tiedätte tässä vaiheessa on se että olen usein kameran edessä.

Moni on varmasti siinä uskossa että kameran edessä oleminen olisi minulle pala kakkua, sillä teen sitä useamman kerran kuukaudessa, joskus useasti viikossa. Totuus on kuitenkin hyvin päinvastainen. Olen ottanut asukuvia itse itsestäni jo yli kolme vuotta ja kuvaamisprosessi on ehdottomasti helpottunut vuosien aikana eikä kuvien ottamiseenkaan kulu kuin muutamasta minuutista maksimissaan muutamaan kymmeneen minuuttiin. Kuvaamisen kesto riippuu sääolosuhteista ja esimerkiksi valon määrästä ja sen löytämisestä kuvaamishetkellä, sen hakeminen kun on hieman hitaampaa itseään kuvatessa. Kestoon vaikuttaa kuitenkin myös se kuinka itsevarma tai epävarma olo minulla tuona hetkenä on.

itsevarmuus itsetunto eeva roots

"Kokonaisvaltai-sempi itsevarmuus on tavoittelemisen arvoinen."

epävarmuus on inhimillistä ja luonnollista

Itsevarmaksi tunnen oloni lähtökohtaisesti silloin kun saan olla rauhassa oma itseni ja näyttää itseltäni, tyylillisesti varsinkin. Kuvia ottaessa rennoin olo on rennoissa vaatteissa ja katsoessa muualle kuin suoraan kameraan. Vaikka kuvaan yksin ja itseäni, en silti tunne oloani mukavaksi katsoessani kameraan. Käytännössä vilkaisen että vaatteet (ja hiukset!) pääsevät jotenkuten oikeuksiinsa ja sitten olen tyytyväinen. Kuvatessani noin 90% kameraan tallentuvista kuvista ovat kuvia joissa katson pois kamerasta sillä rohkaistuminen ja kuvaamiseen liittyvä epävarmuuteni selättäminen onnistuu minulta vain hetkittäin. Se on jokin pokka pettää-asia, mutta oman vaikutuksensa tuo sekin etten halua tuoda itseäni esiin itseäni korostavalla tai teennäisellä tavalla. Suosin luonnollisuutta olemuksessa (asennot ja ilmeet), mutta se vaatii toisaalta rinnalleen jotakin muuta kuten vaikkapa asennetta. Mikäli oloni on kuvaushetkellä epävarma; se näkyy. Asennetta ei voi feikata, en ainakaan minä.

Jos taas näet minun hymyilevän asukuvassani on lähes satavarmasti kyseessä tilanne jossa minulla on ollut koirani kanssa (joka on lähes poikkeuksetta kuvausseuranani ulkona!) erityisen hauska ulkoilureissu tai sitten hän tekee kuvaushetkellä jotakin supersöpöä. Näin oli esimerkiksi näiden kyseisten asukuvien ottamishetkellä!

Jos kameran takana taas on toinen ihminen minua kuvaamassa enkä näe edes raajojani, ollen täysin sokkona kameran edessä; I can not function. Tarvitsen ihan aikuisten oikeasti taitavaa ohjaamista kuvaajalta jotta voin lähtökohtaisesti yrittää rentoutua ja olla luottavaisin mielin kuvattavana. Tekeekö se minusta nolon? Ei. Tekeekö se minusta vajaavaisen ihmisen? Ei. Onko se asia josta kenellekään olisi oikeus pilkata minua? Ei.

Onko se asia jota yritän itsessäni työstää? Totta munassa on. En ole ihminen joka antautuisi epävarmuuksilleen tai antaisi niiden määritellä elämääni, mutta työstettävää niissä on - ja siitä toimikoon nyt esimerkkinä juuri tämä kolmen vuoden ajanjakso elämässäni jonka aikana olen ollut satoja kertoja kameran edessä.

Kukaan ei synny tähän maailmaan epävarmuudella varustettuna, mutta niiden syntyminen on luonnollinen osa elämää. Osa asioista joita meille tapahtuu tulee vääjäämättä jättämään meihin jälkensä, mutta ei tietenkään kaikki, ja onneksi niin. Itsevarmuus ja hyvä itsetunto ovat minulle asioita joiden avulla olen useimmat minulle tapahtuneet ja ympärilläni minun niihin vaikuttamatta tapahtuneet asiat osannut irrottaa itsestäni. Ilman tällaisia taitoja ihminen saattaa kantaa syyllisyyttä, häpeää ja suurtakin epävarmuutta mukanaan.

Me emme kyseenalaista itseämme ennen kuin muu maailma alkaa kertomaan mitä meidän tulisi olla tai osoittamaan mitä meissä on väärin.

Toivon että nämä kirjoittamani asiat helpottaisivat juuri sinun oloasi edes jollakin tavalla. Haluan että muistat että epävarmuus on inhimillistä, mutta sen määrään ja vaikutusvaltaan voit itse vaikuttaa. Älä missään tapauksessa annan minkään epävarmuutesi estää sinua pukeutumasta haluamallasi tavalla, tavoittelemasta unelmiesi uraa tai vaikkapa kumppania.

Meillä on kaikilla omat epävarmuutemme ja se tekee meistä ihanan kokonaisia ihmisiä.

Feed the fire! / Eeva

PHOTOS: Eeva Roots

JUMPER: Chiquelle

BOOTS: EGO

LEATHER JACKET + BEANIE: H&M