Against bullying

Tämä ei taaskaan ole kirjoitus syksyn muotitrendeistä tai meikkiuutuuksista. Tämä postaus ei sisällä treenivinkkejä eikä ruokaohjeita. Tämä on kannanotto nettikiusaamiseen.

Yhtenä aamuna tällä viikolla herättyäni join tuttuun tapaan aamukahviani somea vilkaisten, ja Facebookin etusivulleni ilmestyi Itasanomien juttu "Cheyenne vetäytyy somesta". Vaivauduin jopa lukemaan Iltalehden jutun sillä juttu oli kerännyt ahkerasti kommentointia ja mietin mihin ihmiset olivat reagoineet. Spekuloimatta sitä onko Cheyenne tehnyt tämän tai aiempia asioita huomionhakuisuudesta tai epävarmuudesta kummuten, koin hänen esittävän perustelut pienestä sometauostaan järkevästi ja rohkeasti.

Minua ei aja kirjoittamaan tarve selitellä tai puolustella itseäni, oikeastaan milloinkaan. Se mikä minuun vaikuttaa; vihastuttaa, pöyristyttää ja surettaa, on yleisellä tasolla yksittäisiin ihmisiin tai ihmisjoukkoihin kohdistuva kiusaaminen tai muulla tavoin kaltoinkohtelu. Tämänpäiväinen kirjoitukseni ei analysoi Cheyennen luonnetta tai hänen syitään julkisuudessa esille olemiselle, haluan yleisemmällä tasolla avata ajatuksiani huomionhakuisuudesta, kunnioituksesta ja nettikiusaamisesta.

Aloitetaan muutamalla poiminnalla kyseisen jutun kommenttiosastolta.

"Joo ja on tollanen julkisuuden tai rikkaan miehen kipeä, koska botoksia huuliss ym ym"

"Mietityttää kumpi on tyhmempi Cheyenne Ö-luokan julkkis joka haluaa julkisuutta tavalla tai toisella vai Iltalehti joka kirjoittaa tämmöistä kuraa?"

"joooooooo painu helvettiin vaan turha julkkis"

"Tervemenoa, ei sua kaivata"

"Hänellä on siis moraali/empatiakyky? :D Aivot?"

"Ja pidä lupaukses, ei tuota ankan turpaa kehtaa katsella."

"Mitä muijan huulille on käyny... räjähtää kohta (ja kommentti maustettu itkunauruhymiöillä)"

Minä voin pahoin. Kuka muu kommenttien lukija voi pahoin? "Julkkikset" ovat tunnetusti vapaata riistaa nettikiusaajille, ja usein myös ne kaikkein mehukkaimmat kohteet, ovathan he paljon esillä ja heitä saatetaan usein näyttää kovinkin raflaavassa valossa kansalle. Nettikiusaajat eivät useimmissa tapauksissa edes halua ymmärtää olevansa kiusaajia, sillä he tuntuvat elävät jossakin omassa kuplassaan kokien joko ylemmyydentunnetta tai vastapainoisesti epävarmuutta joka heidät ajaa kommentoimaan ikävästi tai jopa lähettämään rumaa palautetta suoraan kohteelle. Sanon nyt suoraan. Hävetkää ihmiset ja selvittäkää omaa pahaa oloanne ilman somea, itsestänne käsin, itseenne kohdistuen, ja ennen kaikkea itseänne kasvattaen. Muiden ihmisten lyttääminen ei tee sinusta koskaan parempaa ihmistä eikä poista pahaa oloasi.

Olen eräässä haastattelussa lähiaikoina kertonut että en ole saanut huonoa palautetta enkä kohdannut ikävää kommentointia omalla kohdallani. Olen siitä kiitollinen, mutta en täysin sokea sille asialla että omilla teoillani on ollut myös vaikutusta. Me voimme jonkin verran vaikuttaa siihen millaista mielikuvaa jätämme itsestämme myös sosiaalisessa mediassa omilla toimillamme.

Omien moraalisten rajojen asettaminen itselleen ja niiden mukaan toimiminen niin päivittäisessä elämässä kuin sosiaalisessa mediassakin kannattaa. Itsetuntemus kannattaa, ja kantaa pitkälle päätöksenteossa - olipa kyse sitten arkipäiväisestä kommunikoinnista tai siitä mitä postaat someen. Huomionhakuisuus ja hyväksynnänhakuisuus ovat myös asioita jotka helposti näkyvät rivien välistä ja kuvien sävystä, onhan päivän selvää että se on asia joka kumpuaa sisältä ja täten ohjaa huomionhakuisen ihmisen tekemisiä. Näissäkin asioissa on kuitenkin tulkitsemisen varaa.

Ennakkoasenteilta ja väärinkäsityksiltä tässä maailmassa on vaikeaa välttyä, onhan se myös osa ihmisyyttä ja täysin inhimillistä, mutta itse olen aina pyrkinyt olemaan leimaamatta ketään minkäänlaiseksi oman ennakkokäsitykseni mukaan - varsinkaan negatiiviseen suntaan. Mieluummin pyrin näkemään hyvän ja ymmärtämäänkin. Realistisen mielipiteen muodostamiseen vaaditaan toisen ihmisen tuntemista henkilökohtaisemmalla tasolla, tarkkaavaisuutta, empatiakykyä ja objektiivisuuttakin. Omia ennakkoluulojaan on siis jokseenkin turha kenenkään huudella totuutena. Se on paitsi typerää, myös edesvastuutonta - varsinkin julkisilla foorumeilla ja somekanavilla. Asioilla joita sanomme ON VÄLIÄ (niin typeriä kommentteja kuin olisivatkin!) ja omista sanoistaan tulee pystyä olemaan täydessä vastuussa.

On kuitenkin täysin järjetöntä ajatella että asiat joita ventovieraat ihmiset meistä sanoisivat vastaisivat todellisuutta meistä - ne vastaavat todellisuutta HEISTÄ.

Haluaisin muistuttaa että emme koskaan etukäteen voi tietää toisen tarinaa emmekä olla varmoja siitä mitä kaikkea taustalla on. Emme voi todeta varmaksi kuvien perusteella onko kyseinen henkilö terveellä itsetunnolla varustettu vai ihmisraunio. Emme voi tarkkaan määritellä toisen puolesta mikä toisen käyttäytymistä ajaa. Ollaan siis mahdollisimman ennakkoluulottomia toisiamme kohtaan ja ennen kaikkea KUNNIOITTAVIA.

Stop the bullying and feed the good fire! / Eeva