Me Too

Katselen X-Factoria ja kaadoin itselleni lasin viiniä. No, kaksi, turha tässä on ketään yrittää huijata. Yritän parhaani mukaan rentoutua ja pitää oloni kevyenä tätä jokseenkin raskasta kirjoitusta varten, mutta sydän hakkaa kovaa ja kämmenet hikoavat. Olen halunnut kirjoittaa tästä aiheesta jo jonkin aikaa, mutta jokin on pidätellyt minua. Olen kai halunnut säästää kertomaani hetkeen jolloin joku sen myös kuulisi.

Me Too-kampanja on vallannut mediat tällä viikolla - hyvä niin. Iso hatunnosto joka ikiselle kampanjaan osallistuneelle ja vielä osallistuvalle. Seksuaalisen häirinnän laajuus on mittava, valitettavan ja häkellyttävän arkipäiväinen, mutta ei missään tapauksessa koskaan oikein.

Minuakin on nimitelty, ahdisteltu ja kourittu. Minuun ollaan suhtauduttu seksistisesti työasioissa ja työpaikoilla. Minua on yritetty painostaa seksiin. Minua on kosketeltu nukkuessani ja yritetty käyttää hyväksi. Tänään en kuitenkaan lähde laajemmin perehtymään näihin lukemattomiin henkilökohtaisiin kokemuksiin vaan avaan tapauksen joka meni vielä pidemmälle. Raiskauksen.

Olin 16 tai 17. Parhaan ystäväni kanssa viettämässä iltaa baarissa väärillä papereilla. Vietimme melko iisiä iltaa ja joimme vain muutamia juomia, nekin siidereitä. Törmäsin kyseisessä baarissa nuoreen mieheen joka oli hakenut minulle ja ystävilleni kaupasta juotavaa monesti, hän oli hyvän ystäväni perhetuttu. Vaihdoimme kuulumisia, mutta emme jutelleet kovin kauaa. Ystäväni kanssa tanssimme ja pidimme juomia läheisellä kaiteella. Pilkun lähestyessä ystäväni alkoi tekemään lähtöä ja minä aloin katsomaan kuinka omat bussini kulkevat. Seuraavan bussini lähtöön oli vielä lähes kaksi tuntia aikaa ja mietin mitä tekisin. Tämä miespuolinen tuttu kertoi asuvansa lähellä ja sanoi että voin tulla hänen luokseen yöksi. Sanoin että voin tulla odottamaan seuraavaa bussia, mutta en jäisi yöksi.

Olin tässä vaiheessa juonut arviolta 5 siideriä, joten olin hädin tuksin hiprakassa. Luotin olooni ja luotin kyseiseen mieheen, ja lähdimme kävelemään hänen asunnolleen. Matkalla huomasin että tasapainoni alkoi horjumaan toden teolla, hyvä että pysyin kadulla enkä kaatunut puskaan. Loppumatkan mies talutti minua.

Pääsimme hänen asunnolleen, jossa hän asui kämppiksensä kanssa. Mies koputti kämppiksen huoneen oveen ja kertoi että tuli yhden Eevan kanssa. Kämppis huusi ok ja että he nukkuvat jo tyttöystävänsä kanssa. Me menimme miehen huoneeseen juttelemaan ja oloni oli edelleen hyvin sekava.

Seuraava muistikuvani on aamusta. Herään hänen sängystään alasti ja huomaan lattialla kondomin. Kysyn "Mikä tämä on?" johon hän vastasi "Harrastimme seksiä." Sanoin "Minä en ole harrastanut seksiä." Enkä muuten ollut, en omasta tahdostani.

Olin aivan shokissa. Puin päälleni, hain lasin vettä ja lähdin ulos. Rapun ovelta soitin poliisille ja minut haettiin tutkimuksiin. Itkin tutkimuspöydällä kuin viimeistä päivää, varsinkin siinä vaiheessa kun lääkäri vahvisti että yhdynnästä on merkkejä ja myös hankaumia. Kyllähän minä sen tiesin, mutta siinä se vahvistui; se todella tapahtui. Olin mitä suuremmalla todennäköisyydellä saanut tyrmäystipppoja, sillä noin pieni määrä siideriä ei ollut eikä olisi voinut aiheuttaa minulle vastaavaa olotilaa.

Rikospoliisi lähti viemään minua kotiin. He saivat ilmoituksen murhasta matkalla ja joutuivat jättämään minut jonkin matkan päähän kodistani. Arvostan sitä että he lähtivät viemään minua, ja vaikka sanoin että on ok että kävelen lopun matkaa, ei se oikeasti ollut. Matka oli raskas ja siksi pitkä kulkea yksin pelkät omat ajatukset seurana.

Siskoni näki kotiovesta sisään astuessani välittömästi mitä oli tapahtunut. Kai se luki niin selvästi kasvoillani ja oli havaittavissa kehonkielestäni. Hänen ensimmäiset sanansa olivat "Sut on raiskattu."

Hyvä ystäväni, jonka perhetuttu oli kyseessä, ei ensin, eikä pitkään aikaan uskonut minua. Hän ei osannut kuvitella että kyseinen mies toimisi niin, ja tavallaan syytti minua valehtelusta. Jossain vaiheessa hän alkoi muistelemaan miehen käyttäytymistä häntä ja hänen siskoaan kohtaan ja palaset loksahtivat paikoilleen. Mutta vasta sitten hän uskoi minua, kun muisti omat kokemuksensa vihjailuista ja hiplailuista. Voitteko kuvitella kuinka paljon läheisen epäluottamus voi tällaisessa tilanteessa satuttaa?

Poikaystävälleni en kertonut miehen henkilöllisyyttä, hän olisi hakannut tämän. Veljelleni en myöskään kertonut miehen henkilöllisyyttä, hän puolestaan olisi tappanut tämän.

Tein rikosilmoituksen samana aamuna poliisille kun raiskaus tapahtui.

Saman vuoden kesänä olin kumppanini kanssa Espanjassa lomalla ja sain tuolloin puhelun poliisilta. He kertoivat että syytettä ei voida nostaa, sillä miehen kämppäkaveri ja tämän tyttöystävä olivat antaneet lausunnon jonka mukaan olisimme viettäneet heidän asunnollaan yhdessä aikaa koko yön, tutustuen ja pelaillen lautapelejä. Lisäksi minä ja tämä mies olimme mukamas olleet hyvin kiinni toisissamme koko tämän ajan.

Mitään tällaista ei tapahtunut. En koskaan tavannut miehen asuintoveria tai hänen tyttöystäväänsä. En missään vaiheessa koko tätä iltaa ollut missään läheisissä tunnelmissa kyseisen miehen kanssa. En baarissa enkä hänen kotonaan. Olen monesti miettinyt miksi nämä ihmiset tekijät näin, selvittämättä totuutta.

Saman kesän lopulla törmäsin mieheen Hietaniemen rannalla. Olin bikineissä, eli niin alasti kuin voi julkisella paikalla olla. Tunsin itseni kuitenkin täysin alastomaksi hänen edessään. Ihmisen, joka oli käyttänyt minua hyväkseen - ja selvinnyt siitä.

Joitain vuosia myöhemmin lähdin viettämään mökkiviikonloppua uusien tuttavieni kanssa. Humalapäissämme aloimme tyttöjen kesken jakamaan arkoja kokemuksia keskenämme ja kerroin tästä kyseisestä tapahtumasta heille. Kävi ilmi että sama mies oli raiskannut toisen seurueessamme olevan tytön. Tyttö muisti miehen nimen, ammatin ja osoitteenkin, joita en itse ollut tässä vaiheessa edes maininnut. Maailma on pieni, mutta sairas.

En ole koskaan tuntenut asiasta häpeää, eihän tapahtunut missään vaiheessa eikä millään tavalla ollut minun syyni. Taakkana se on silti ollut raskas kantaa ja kuten tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani taas ymmärrän; tällaisista asioista täysin julkisesti kertominen on erittäin vaikeaa. MUTTA SITÄKIN TÄRKEÄMPÄÄ.

Miksi sitten on niin vaikeaa kertoa tällaisista asioista? Ehkä syyksi riittää se että olet uhri, ja yksityisyyttäsi on loukattu pahasti. Jokin häpeä siitä ettet ole pystynyt suojelemaan itseäsi. Näin ainakin omalla kohdallani. Lisäksi pelkäämme että meitä ei uskota, että ihmiset ajattelisivat että aiheutimme tilanteen itse. Omalla kohdallani se oli tuo hyvä ystäväni joka epäili minua, ja kuten sanoin, se todella satutti.

Tapahtunut ei ole koskaan vaikuttanut itsetuntooni eikä luottamukseeni miehiä kohtaan. Tietysti olen oppinut luottamaan vaistoihini enemmän ja olemaan tarkempana liikenteessä, ja sitä toivoisin kirjoitukseni herättävän muissakin. Kuitenkaan en koskaan antaisi yhden ihmisen murtaa itseäni tai luottamustani ihmiseen - eikä sinunkaan pitäisi, sillä se satuttaisi eniten juuri sinua.

Olen myös aina tuntenut kiitollisuutta siitä että tämä tapahtui minun ollessani tajuttomassa tilassa. Kiitollinen siitä että en tuntenut tai nähnyt mitään. Kiitollinen siitä että minua ei hakattu. Elän sen tiedon kanssa että minulle tapahtui näin, mutta en joudu koskaan elämään tapahtunutta uudelleen mielessäni. En osaa edes kuvitella miltä tuntuisi jos tilanne olisi päinvastainen.

En tiedä mitä jakamani kokemus voi kenellekään opettaa tällaisenaan, sillä näitä asioita tapahtuu valitettavasti monelle tämän tästä. Ehkä tämä voi toimia muistutuksena siitä. Muistuttaisin kuitenkin että tekijä voi olla kuka tahansa. Raiskaaja voi yhtä lailla olla se viereisen luokan 15-vuotias Tommi, joku perhetuttusi kuin pimeällä kadulla vastaan tuleva viisikymppinen köriläs. Teolle eikä tekijöille ole ikärajaa eikä sitä voi havaita päällepäin. Tässä tapauksessa tekijä oli ystäväni perhetuttu, nuori aikuinen, mukava ja täysin normaali mies.

Tapahtuneita asioita minulla olisi jakaa lisääkin; läheltäpiti-tilanteita, uhkaavia tilanteita sekä muutama raiskausyritys. En kuitenkaan halunnut viedä tämä kyseisen tapahtuman arvoa pois kertomalla muista tilanteista samalla. Tietäkää kuitenkin että ette ole yksin kokemuksienne kanssa.


Final words. Nuorena moni tyttö on epävarma itsestään, ympäröivästä maailmasta ja siitä kuinka kuuluisi olla. Paineita aiheuttavat tietenkin teini-ikä hormonimyllerryksineen, mutta myös kaverit ja pojat. Sitä voi lähes huomaamattaan joutua tilanteeseen jossa pussailu alkaa siirtymään seuraavalle tasolle, ja nämä ovat niitä tilanteita joissa toivoisin jokaisen pitävän mielessä omat tuntemuksensa. Jos tilanne tuntuu epämukavalta, keskeytä eteneminen. Älä ole kehtaamatta, sillä mikäli annat tilanteen edetä siitä huolimatta että olosi on epämukava tulee se jäämään ahdistavana kokemuksena mieleesi.

Älä anna palasia itsestäsi kenellekään jolle et halua.

Keep safe and feed the fire! / Eeva


Lisäys kirjoitukseen 23.10.

Kirjoitin tapahtuneesta ja omasta kokemuksestani, nimenomaan omaan kokemukseeni pohjautuen, myös sen suhteen mitä kirjoitin alkoholista. Varsinkin nuoremmat lukijat huomioiden voin tähdentää että olen juonut alkoholia 13-vuotiaasta asti melko säännöllisesti, joten tapahtuman aikana, tuossa iässä, tiesin jo rajani ja tunsin kehoni alkoholin vaikutuksen alaisena. Toiselle 16-vuotiaalle 5 pulloa 0,33 siideriä voi aiheuttaa hiprakan tai suuremmankin humalatilan, ja tämä on asia johon en kirjoituksellani ottanut kantaa, ainoastaan omaan henkilökohtaiseen kokemukseeni. Illan kesto jonka aikana nuo 5 juomaa nautin oli noin 7 tuntia, juomistahti ei siis ollut erityisen hurja.

Epäoleellista lopputuloksen kannalta? Kyllä. Olitpa vesiselvä, hiprakassa, kaatokännissä tai tyrmäystippojen vaikutuksen alaisena, ei kehoosi tule kenenkään ulkopuolisen koskea ilman suostumustasi.